web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Syksyn Sonaatti


Perustuu Espoon Kaupunginteatterin näytelmään Syyssonaatti, joka taas perustuu Ingmar Bergmannin samannimiseen näytelmään.


 
Minulla on viha rakkaus suhde 100 vuotta sitten syntyneeseen Bergmanniin. Siis Ingmariin, ei Ingridiin, johon minulla on vain rakkaussuhde.
Aikanaan Bergmannin elokuvat ärsyttivät minua, mutta aina oli pakko mennä teatteriin, kun uusi filmi saapui. Harriet ja Bibi Andersson, Liv Ullmann, Gunnar Björnstrand, Erland Josephson, Ingrid Thulin and Max von Sydow tulivat hyvin tutuiksi. Syyssonaatti sai Golden Globe palkinnon 1979 ja oli Oscar-ehdokkaana parhaasta naispääosasta (Ingrid Bergman) sekä käsikirjoituksesta.

syyssonaatti_ekat_13-554x370.jpgsyyssonaatti_lapimeno_24-554x370.jpg
 
Syyskuun viimeiset päivät, viimeinen valo, viileä, ohut säteilemätön aurinko, oheneva metsä, luunvärinen kuollut ruoho: lämpö ja väri vetäytyy. Syksyn pohjalle varisevät kevään siemenet, talven kestävissä kuorissaan ne putoavat, perhoset koteloituvat (Liisa Laukkarinen: Luonnollinen aika). Puut viettävät erojuhlaan sonnustautuneina ruskeanpunaisiin juhlapukuihin. On aika riisua naamiot.

Syksyllä kaikki kuolee. Vesi on vallitseva elementti. Sade huuhtoo vanhan lian pois, jotta voi kuolla puhtaana. Vanhan on kuoltava, jotta voi syntyä uudelleen. Lehtien on pudottava. On Kalin aika.

Wikipedia: Sonaatti koostuu useimmiten kolmesta tai neljästä osasta. Ensimmäinen osa on nopeahko, usein sonaattimuotoinen ja myös monesti dramaattisin kaikista sonaatin osista. Toinen osa on tavanomaisesti hidas. Siinä on usein laulava, rauhallinen melodia. Viimeinen osa on usein sonaatin nopein osa. Jos sonaatti on sävelletty mollisävellajissa, ei sitä vanhan perinteen mukaan saa lopettaa molliin, joten kooda saattaa näin ollen olla duurissa. 
Sataa. Astun teatterisaliin. Näyttämöllä punaista samettia, vastakkaisilla korokkeilla kaksi sänkyä. Kaksi todellisuutta? Lapsen ja aikuisen. Ne eivät kohtaa omissa todellisuuksissaan vaan näyttämön keskellä, puolueettomalla (?) maaperällä.

Täytyy myöntää, että olin aika skeptinen ennen esityksen alkua. Olin nähnyt elokuvan pari kertaa. Tunsin juonen. Ja ihastuin huippunäyttelijöiden Ingrid Bergman ja Liv Ullman roolisuorituksiin. Tuskin näitä pystyy ylittämään.
Mutta tyttären Evan (Leena Pöysti) ja äidin Charlotten (Satu Silvo) raivoisat energiat veivät mennessään. Näytelmä painottui äidin ja tyttären välien selvittelyyn – yhden yön tapahtumiin. Löytävätkö he toisensa?
 

syyssonaatti_ekat_17-557x370.jpg
 
Se jäi näytelmässä vähemmälle, miten äidin hylkääminen oli vaikuttanut Evan aikuisuuteen- epävarmuuteen.

Rampa Helena on sängyssä läsnä koko ajan, mutta ei kuitenkaan ole läsnä. Hän hyppää – mihin? Onnistuuko hyppy.? Pystyykö hän liikkumaan vain unessa? Tahdoton aviomies Viktor jää enemmän taka-alalle kuin elokuvassa.

Mutta löytyykö totuus? Ja kenen totuus se on, kenen totuus voittaa? Vapauttaako se, vai jääkö jäljelle vain syvenevä syyllisyys vai yksinäisyys? Onko anteeksianto mahdollista, uskallammeko muuttua? Näin kysytään ohjelmalehtisessä. Päättyykö näytelmä duurissa?

Ohjaaja Pasi Lampela ottaa tähän kantaa lavastuksen kautta (Markus Tsokkinen). Näyttämö on keskellämme. Me olemme osallisia. Vastuullisia. Lapsistamme. Toisistamme. Anteeksianto on ainoa mahdollisuus muuttua. Mutta tapahtuuko näytelmässä näin? Se on teidän jokaisen nähtävä.

Äiti hylkää lapsensa uransa vuoksi. Eikä rakkautta löydy enää. Lapsi hakee hyväksyntää – turhaan? Ramman lapsen onni äidistä ja äidin häpeä? Tunteeko äiti edes häpeää? Tuskin syyllisyyttä. Kelpaako äidille vain lasten täydellisyys, johon hän itse pianistina pyrkii? Hän hylkää epätäydellisen, – lapsensa. Äiti kyllä rakastaa –uraansa, rahaa ja vaatteita – itseään.

Näyttämö keskellämme on myös valtava haaste näyttelijöille. Tähän haasteeseen he vastasivat loistavasti. Tuntui etteivät äiti ja tytär näytelleet, he olivat juuri sitä mitä olivat.