web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Taiteilijatapaaminen Syyssonaatin ohjaaja Pasi Lampela

                                                                                                                 13.3.2018

Pasinhan me tunnemme jo Virginia Woolfista, joka sai kovasti hyvän vastaanoton.

Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Leo Eskola kyseli näytelmän valinnasta. Teatterin johtajahan suorittaa Espoossa sen yksin, mutta vie valinnat hallitukselle tiedoksi. Johtajan valintoihin ei ole puututtu.

Pasin mukaan aluksi teatterinjohtaja on näytelmää valitessaan aluksi  ”näkymätön”. Kun sisältö on lyöty kiinni, tulee esityksestä koko talon asia. Turkan oppilaat Silvo ja Virmavirta esittivät Syyssonaatin idean   Woolfin harjoitusten yhteydessä Pasille. Ensi-illassa Pasi taas puhui Thibblinille, joka innostu asiasta.

Pasin mukaan teatterin johtajalla tulee olla laaja yleissivistys, jotta hän osaa päättää sopiiko näytelmä teatteriin. Espoossa on tällaista ymmärrystä. Se syntyy mm. kiertämällä katsomassa eri näytelmiä. Samoin teatterinjohtajan pitää tietää ohjaajan edellytykset tuotannon tekemiseen. Tällaista yleissivistystä ei aina löydy. Pasi esitti eräälle teatterinjohtajalle ”Sotaa ja Rauhaa”. Johtaja ei tuntenut näytelmää ja kysyi onko sinulla DVD.

1332018_165338_0.jpg

Monet näytelmät ovat ajattomia. Pasi tekee Ouluun Millerin ”Näköala sillalta” (v 1956). Se on erittäin ajankohtainen maahanmuuttoteemoineen.

Ohjaajalla tule olla todellinen rakkaussuhde näytelmään. Se voi muhia ohjaajan aihepankissa vuosia.

Leo kysyi, miten Espoon teatteri onnistuu vierailevien ohjaajien ja näyttelijöiden vastaanotossa?

Pasin mukaan nykyään ulkomailla ohjanneita ja siksi monipuolisesti sivistyneitä ohjaajia ei enää ole.  Teatterinjohtajat saavat paljon DVD:nä tuotantoehdotuksia.

Teatterinjohtajien pitää kiertää maailmaa. Kun on kaksi tuotantoa vuodessa siihen jää aikaa. Etu Espoossa on, ettei ole kiinteää taiteellista henkilökuntaa ja voidaan kiinnittää paras, rooleihin sopivin ja siksi omistautunein vapaana oleva henkilöstö. Laitosteatterissa usein näyttelijällä on nimi listassa ja näytelmän jälkeen kotiin lepäämään - ei aivan paras motivaatio.

Kaikki näyttelijät eivät osaa lukea tekstejä – rivien välistä. Teksteissä on yhä vähemmän informaatiota siitä esim. miksi henkilö toimii niin kuin toimii. Tämä antaa mahdollisuuksia tulkintaan. Syyssonaatissa oli selitettävä näyttelijöille mitä on tapahtunut aiemmin, mitkä ovat motiivit ja henkilön paineet. Omasta mielestäni tämä sopii erityisen hyvin Syyssonaattiin, joka keskittyy vain elokuvan lopussa olevan yön tapahtumiin. Elokuvassa kuvataan Evan epävarmuutta, suhdetta mieheensä jne. Aviomiehen hahmo jää näytelmässä ohueksi.

Syyssonaatin teksti hallittiin jo ennen vuoden vaihdetta: näyttelijät valmistautuivat hyvin, vaikka tekstimäärä on iso. Sonaatti on antiikin draama. Se on yhtä isoa kohtausta. Antiikin teatterin areena-muoto ja pelkistetty näyttämö.  Katsomo on kahdella puolen ja näyttelijät ovat polttopisteessä.

Pasilla tuntee hyvin Espoon tilanteen, onhan hänellä kokemusta Teatteri Jurkasta (14 v). Espoon teatterikonseptissa on paljon etuja. Koko henkilöstö keskittyy vain yhteen näytelmään kerrallaan. Vastuu ei karkaa.  Isoissa taloissa voi pyöriä 20 toistensa kanssa kilpailevaa näytelmää. Miten yksi näytelmä voi erottua massasta? Kun on kaksi näytelmää vuodessa, voi ylläpitää laatua. Tähän sanoisin, että kahdella näytelmällä on katastrofi, jos näytelmä ei myykkään.

Haasteena Pasi näki teatteriyleisön vanhenemisen ja elitistisen suunnan. Alun perin teatteri oli tarkoitettu koko kansalle. Erityisesti nuorten mukaan saaminen on tärkeää. Erik on Espoossa ottanut haasteen vastaan.