web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Miljardeilla myös rakennuskulttuuria

MILJARDEILLA MYÖS RAKENNUSKULTTUURIA


Iso Omena on viihtyisä. Siellä oli satsattu tehokkuuden lisäksi myös kauneuteen ja toimivuuteen. Toisaalta Omenan julkiset palvelut tekevät talosta asukasläheisen, siellä viihdytään visuaalisesti ja muutenkin. Viihtyvyys rakennetussa ympäristössä tuo mielen rauhaa, poistaa syrjäytymistä.

Mutta yksi talo ei ole vielä kaupunkiympäristössä rakennuskulttuuria. Tapiola on rakennuskulttuurinen kokonaisuus. Toinen vastaavan tason yksittäinen kansainvälisesti arvostettu rakennus Tapiolan kulttuuripiirissä on WG-talo. Molempia tullaan katsomaan kaukaa.

Eivät Fortum, Radiolinja, Kone ja Nokia ole aivan sattumalta sijoittunut Tapiolan kulttuuriympäristön lähituntumaan. Ne myös muodostavat itsessään arkkitehtonisen kokonaisuuden.

Meillä on yksittäisiä arvorakennuksia kuten Miniato, Alberga, Tarvaspää, muutama kartano ja  kirkko jne. Ne eivät kuitenkaan nouse ympäristöstään tukemaan kaupungin strategiassakin tavoiteltua suuralueen omaperäisyyttä.

Tarvaspää on hyvä esimerkki. Koetaanko se leppävaaralaiseksi? Ovatko ne
yhdessä Villa Elfvik kanssa Leppävaaran imagoa ja houkuttelevuutta tukevia? Jos näin halutaan, se merkitsee kevytväyliä, julkisia yhteyksiä, investointia rakennusten ympäristöön, museon ja luontokeskuksen näkymistä uudessa ostoskeskuksessa jne. Tavoitteena on koko Leppävaaran alueen kokonaishoukuttelevuuden lisääminen.

Miljardi-investoinnit

Otsikon aihe on erittäin ajankohtainen Espoossa. Kaupunki investoi tänä ja ensi vuonna miljardin julkisiin rakennuksiin, joka lienee Suomen ennätys. 1990-luvulla kaupunki ei juurikaan investoinut ympäristön kauneuteen ja viihtyisyyteen taide-esinein  tai tilataidehankinnoin. Muutenkin rakentamisen taso on ollut surkea (esim. homekoulut) Nyt olisi aika arvostaa kaupunkiympäristöä ja siellä liikkuvia asukkaita.

Toivon, että Leppävaara valmistuessaan on meidän ylpeyden aiheemme. Toinen rakentuva alue - Saunalahti - näyttää ainakin  piirustuslaudalla houkuttelevalta. Espoon keskuksen suunnitteilla olevien investointien ilme pitää harkita tarkkaan, vaikka sovittaminen nykyiseen kirjavaan rakennuskantaan voi olla ongelmallista. Mutta viihtyisyyttä tarvitaan hallinnollisessa keskuksessammekin. Yhtenäinen kokonaisilme luo imagoa.

Me olemme kaupunkina nuori ja luomassa vasta yhteistä identiteettiä. Suurin osa nykyasukkaista on muualla syntyneitä. Mutta saammeko me halvalla paljon rumaa, vai vähemmän mutta kauniimpaa? Minkälaisen elinympäristön jätämme lapsillemme? Rumia taloja on perusteltu kovalla muuttoliikkeellä ja palvelujen puutteella. Minusta jokaisessa investoinnissa pitää olla sen verran rahaa, että sekä asukkaat, asiakkaat että työntekijät viihtyvät ympäristössä. Syntyy kuva, että tämä on meidän.

Jokainen kaupunki luo arvoaan monumenttirakentamisella. Viimeksi sellainen rakennettiin yli 10 vuotta sitten Tapiolaan. Kulttuurikeskus on jo liian pieni.

Minä näen teatteritalon arvona sinänsä (ottamatta kantaa tässä yhteydessä paikkaan), jos sen vielä saisi Public-Private-hankkeena, elikkä mahdollisimman suuri osa rahoista tulisi muualta kuin veronmaksajien pussista. Se voisi olla talo, joka toisi Espoon rakennuskulttuurin kartalle. Miettikääpä mitä sanat Helsingin kaupunginteatteri tai Kansallisteatteri tuovat mieleen Aivan - talon mukavien muistojen lisäksi. Minkäslaisen talon tuo mieleen Espoon kaupunginteatteri? Pienissäkin kaupungeissa on pramea teatteritalo ylpeyden aihe.

Omaleimaiset kaupunkikeskukset

Kaupungilla on valta päättää omista miljardi-investoinneistaan: miten ne lisäävät ympäristönsä omaleimaisuutta, arvoa ja viihtyisyyttä. Se voi ohjata myös asunto- ja liikerantamista. Omaleimaisuuden kehittymistä edesauttaa kaupungin toimintojen alueellistaminen.

Ideoita  suuralueen omaleimaisuuteen voi ammentaa luonnosta, jo rakennetusta ympäristöstä, alueen historiasta, asioiden uudelleen henkiin herättämisestä (kartanokulttuuri), alueen toiminnasta (aktiivista kulttuuritoimintaa tuetaan rakennetaan kulttuurille talo jne). Monitoimi- ja palvelutalot voisivat olla omaleimaisia ja alueelleen ilmettä antavia ja sitä tukevia.

Myös espoolaisuuteen tulisi kehittää yhteinen ilme. Strategiasta löytyy paljon espoolaisuutta, mutta miten se näkyy? Mikä on sen visuaalinen ilmentymä? Miten se näkyy Kalajärvellä tai Matinkylän vanhassa keskustassa?

Aiemmin vetovoimatekijänä on esitetty high techiä, mutta nyt kulttuuri ykkössijalla. Suomen kulttuuritalojen johtajien ja muiden Suomen kulttuurin tuntijoiden arvio Brysselissä oli selkeä: tällä hetkellä Espoo on Suomen kulttuurin veturi.

Mutta jälleen kerran. Kauniin ei tarvitse olla kallista. Jokainen päiväkoti, jokainen koulu voisi olla - ei ehkä taideteos - mutta omaleimainen ja sijaintiympäristöään korostava. Tilataideteos koulun ulkopuolella tai sisällä ei maksa hirveästi, mutta se luo kuvan koulusta ja tämä luo kuvan koulun toiminnasta.


Juhani Hakala
Kulttuurilautakunnan
puheenjohtaja


Juhani Hakala, Suunnittelupäällikkö
Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja
Alakartanontie 31 B 6, 02360 Espoo
050 552 1513, koti\fax 801 7285