web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Espoossa on teatteri

Espoossa on teatteri


Espoon kaupunginteatterin  johtaja Jussi Helminen kertoo mielellään seuraavaa kokemuksiinsa perustuvaa tarinaa kaupunkien teatteriyleisöjen eroista. Turkulainen sanoo, että " mää oli vuan 1965 eatteris ja see kappala ol niimpal huano etten enä ikän men!" "Oululainen sanoo, että "olipa huono näytelmä, pitää mennä kattoon onko seuraavakin yhtä huono?" Teatterikaupungissa Tampereella sanotaan: "Mäkiset kävi eilen tiatteris nii kai maar määki meirä miähe sin viä".

Mitähän itseään kulttuurikaupungiksi kutsuvan Espoon asukkaat sanoo.  Ehkä, että  "lähdetään kaupunkiin, käydään vaikka teatterissa".  Matka Espoosta Helsinkiin on kulttuurisesti paljon lyhyempi kuin päinvastoin. Olen esittänyt, että ennen raideliikenteen tuloa Tapiolaan Helsingissä tulisi olla kulttuuribussin pysäkki, josta näkisi illan ohjelmat ja muun Espoon kulttuuritarjonnan. Arvatkaapa tuleeko hesalainen toiste Tapiolaan, jos hänen bussinsa kiertää Leppävaaran ja Nihtisillan kautta, kuten nyt voi käydä.

Moni espoolainen myös kysynee, että missä se meidän teatteri oikein sijaitsee ja miltä näyttää? Edes kaikki taksit eivät löydä Revontulentiellä sijaitsevaa kaupunginteatteriamme. Miettikääpä vaikka Helsingin kaupunginteatteria tai Kansallisteatteria. Mitä tulee mieleen? Ensin tulee talo, joka taas tuo mieleen mitä näytelmiä siellä on nähnyt. Useimmat tietävät, miltä Sydneyn oopperatalo näyttää ja missä maassa sijaitsee, mutta kuka tietää mitä siellä esitetään?

Senhän espoolaiset muistavat, minkälainen meteli nousi, kun teatteria yritettiin Länsiväylän varteen Hanasaarta vastapäätä. Paikan etu olisi ollut, että samalle niemelle tulleet pääkonttorit olisivat rahoittaneet teatterirakennuksen. Kaksihampaiset tornit olivat arkkitehdin näkemys, mutta ärsyttivät kovasti Espoolaisia.

Keilalahti väikkyy edelleen joidenkin silmissä, Vesiputoustalon edusta on yksi Tapiolaprojektin vaihtoehto tai sijoittuminen kulttuurikeskuksen laajennukseen. Itse näen mielessäni kulttuurikeskuksen laajennuksessa kunnon ulosmyytävän konfrenssitilat ja  -ravintolan (jotka maksavat itsensä takaisin), sekä kamarimusiikkisalin. Teatterihan ei tarvitse ikkunoita, ja torin alustakin voisi olla espoolaisten käytössä. Jos vielä kirjasto olisi Sammon ja Marimekon tiloissa, olisi meillä mahtava kulttuuritori, jonka teatteri kruunaisi. Kulttuurilaitokset tukevat aina toisiaan.

Kansallinen vierailuteatteri

Espoon kaupunginteatteri on vierailuteatteri. Vierailijat palkataan teatterin omiin produktioihin näytelmäkohtaisesti. Tällöin saadaan oikeat henkilöt oikeisiin osiin, kun voi valita vapaasti.  Teatteri on vierailuteatteri siinäkin mielessä, että muut teatterit vierailee siellä. Olemme nähneet tänä vuonna kansallisia ja palkittuja huippunäytelmiä Oulusta, Kemistä ja Tampereelta.

Teatterimme on myös toisella tavalla ammattiteatteri, nimittäin katsomossa on usein helsinkiläisiä ammattinäyttelijöitä. Varsinkin vierailut tuntuvat olevan monelle helsinkiläiselle näyttelijälle mahdollisuus tutustua muun Suomen parhaimpiin näytelmiin.

Mutta oma teatteri ei tunnu maittavan espoolaisille. Nytkin pyörii koko pääkaupunkiseudulla havaittu ja varauksetta kehuja saanut näytelmä aseistakieltäytyjä Pekurisesta (Sodankieltäjä) ja Espoolaisia varten tehty näytelmä Aurora Karamzinin ja tsaari Aleksanteri II tapaamisesta Träskändän kartanossa. Kirjailija on kaivanut mielikuvituksestaan mahtavaa tunteiden paloa. Esitykset ovat kiitettyjä, hyviä, mutta salit eivät ole loppuunmyytyjä, kuten Herrojen Eevassa olivat.

Olen nähnyt Espoon teatterin kehityksen seuraavasti. 10 vuotta sitten Tytti Oittinen toi mahtavia ulkomaalaisia vierailuja, jotka olivat teatteritaiteen kannalta merkittäviä. Pidin kovasti. Mutta tämä ei ollut taloudellisesti kannattava linja.

Maija-Liisa Marton oli taloudellinen realisti. Niskavuorilla ja Tukkijoilla hän rahoitti vierailut. Linja oli pakon sanelema, muttei taiteellisesti aina kovin korkealentoinen. Pienehköjä ulkomaisia vierailuja myös oli.

Mitäpä tekee nykyinen johtaja Helmisen Jussi? Ensiksi teatteritalon, toivoisin. Mutta mitä sitten? Kysyin asiaa Jussilta itseltään.

Kansainvälinen vierailuteatteri?

Jussi pudotti minut istualleen. Espoon teatteri voisi hänen mielestä olla kansainvälisesti arvostettu ja kuuluisa vierailuteatteri, jonka johtajaa ja näytelmiä haettaisiin maailmanlaajuisesti ja katsojatkin tulisi samalta alueelta. Maamme paikka idän ja lännen välissä olisi jälleen kerran hyödynnettävissä. Ilman omaa taloa siitä ei tule mitään. Korjaan - ilman arkkitehtonisesti positiivista kohua herättänyttä taloa siitä ei tule mitään.

Mitähän mieltä tästä olisivat Keilalahden Nokia, Radiolinja, Kone, Fortum jne? Sen tiedän mitä mieltä Espoossa ollaan - ei ole rahaa. Mutta jos Espoossa olisi tällainen kansainvälistä huomiota herättänyt teatteri, johon maailman huippuryhmät suorastaan tunkisi itseään? Uskon, että katsomot täyttyisivät pelkästään kansainvälisten firmojen edustusvieraista ja kansainvälisistä teatterin ammattilaisista ja harrastajista. Montako hotellia ja korkeatasoista ravintolaa tarvittaisiin? Mitä parhain public, private, people hanke! Tällöin sijaintikin tulisi mietittäväksi aivan uudelta pohjalta.

Ja Espoon sijainti kulttuurisella maailmankartalla olisi hyvä ja tunnettu. Tämä taas hyödyttäisi Espoossa jo olevia ja tulevia kansainvälisyytää arvostavia firmoja, jotka puolestaan tuovat työpaikkoja ja verotuloja perupalvelujen rakentamiseen.

Niinhän se on. Taide lisää mielikuvitusta. Musiikissa olemme niittäneet kansainvälistä mainetta, miksei sitten teatterissakin?

Juhani Hakala
Kulttuurilautakunta
Puheenjohtaja