web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30          
Tietotori

Jokaisella on oikeus kulttuuriin

JOKAISELLA ON OIKEUS KULTTUURIIN

"Teatteri on taidetta ihmisestä ja elämästä. Se voi parhaimmillaan antaa kykyä ymmärtää erilaisuutta tai armollisen etäisyyden päästä jopa sitä, mikä itselle on kipeää, ettei sitä omin voimin voi käsitellä ….Oikeus sivistykseen ja kulttuuriin  on ihmisen myös suomalaisen perusoikeuksia. Jos se riistetään, elämme pian betoniviidakoissa, joissa vallitsee viidakon laki" (HS 30.11.02 Raija-Sinikka Rantala).

Kulttuuri - tärkeä vain supistuskohteena?

Niin kunnan kuin valtakunnankin tasolla sivistys ja luovuus ovat ensimmäisiä supistuskohteita kun talous on tiukilla. Kulttuuri on kuitenkin peruspalvelu ja mitä suurimmassa määrin ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvana se vähentää tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskuluja. Jokainen tunti pois kadulta, alkoholin ja huumeiden houkutusten parista, on kallisarvoinen. Harrastavat ihmiset ovat tyytyväisempiä ja tasapainoisempia - fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti terveitä - heillä on hyvä elämä.

Lasten Unicef-lähettilään Eppu Nuotion mukaan lapsissa on virtaa kuin pienessä kylässä. Kuitenkin kuntien kulttuurisupistukset kohdistuvat juuri lapsiin. Hän kysyy olemmeko kasvattamassa kyynistä sukupolvea.

Espoon kulttuurijohtaja Georg Dolivo puhuu taiteella kasvattamisesta, kasvattamisen taiteesta, kasvamisen taidosta, elämähallinnasta. Hän jakaa kulttuurin kolmeen osaan: tarjonta (orkesteri, teatteri jne) palvelut (kirjasto, työväenopisto) ja toiminta (kansalaistoiminta, avustettavat yhteisöt).

Valtakunnan tasolla supistukset saatiin torjuttua, mutta kunnissa kulttuurin kurjistaminen on arkipäivää. Varsinkin oikeistojohtoisten kuntien johtaminen on hyvin lyhytjänteistä. Kun menee hyvin kulttuuri saa rahaa, mutta kun koittaa huonommat ajat painetaan hätäjarrua ja kaikki se hyvä mikä on alullaan lopetetaan. Kunnan kulttuuri-imago repsahtaa, ei tule verotuloja uusista firmoista ja eikä uusista  työpaikoista, matkailu vähenee jne. Ja sitten pitää investoida paljon enemmän, jotta saavutetaan aiempi taso. Paha kello kuuluu kauas.

EU:n aluekehitysrahastossa kulttuuri saa alueellista avustusta, koska se vetää työpaikkoja. Eivät Nokia, Kone, Radiolinja, Fortum ja high tech firmat aivan sattumalta ole sijoittuneet Tapiolan kulttuuriympäristön viereen. Ja ne houkuttelevat toisia samanmoisia lähelleen.

Espoossa yksityistäminen on tärkein arvo

Espoossa koko opetus- ja kulttuuritoimen viimeiset säästöt otettiin pelkästään kulttuurista (13 % toimialan budjetista), vaikka kulttuuri on Espoon vision harvoja painopistealueita. Seurauksena kulttuuri joutuu luopumaan kansallisella tasolla arvokkaista rakennuksista. Kulttuurilautakunta on voimakkaasti alueellistanut kulttuuria lähelle asukasta kaupungin strategian mukaisesti. Nyt kaupungin oikeistojohto vei alueelliselta asukas- ja kulttuuritoiminnalta tilat ja rahat.

Espoon kaupunki vuokraa kirjasto- ja kulttuuritiloja ostoskeskuksilta (11 milj eu) markkinahintaan, johon sisältyy sijainnista johtuva arvonnousu, riski ja voitto, kaupunkia korkeammat rakennuslainojen korot, verot jne jne. Näitten ulkopuolisille maksettavien kalliiden vuokrien vuoksi kaikkea muuta kulttuuritoimintaa on Espoossa pitänyt supistaa. Yksityistäminen on Espoon oikeiston tärkein arvo, jolle on kaikki muu alistettu. Ja se maksaa kuntalaisille.

Taiteen perusopetus musiikkiopistoissa jne on tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää meillä on saada taiteen oppilaitosten ulkopuolella olevat lapset hyvien harrastusten pariin.  Yleensä opetus-, vapaa-aika-, nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoimet ja lautakunnat ovat samalla toimialalla ja kaikkien niiden pääkohderyhmä ovat lapset ja nuoret. Kaikki lapset tavoitetaan koulussa ja siellä heidän vapaa-ajanviettoaan voidaan ohjata kulttuurin tai liikunnan pariin. Nuorisotoimi voi hakea sisältöä toimintaansa kulttuurista ja liikunnasta jne. Nykyiselläkin rahalla voi saada paljon enemmän aikaan yhteistyöllä monissa kunnissa.

Kulttuuri on myös omaehtoista toimintaa. Me Espoonlahdessa järjestimme KULTU-projektissa kulttuurivuonna 2000 sata tapahtumaa, joissa kävi 60 000 katsojaa pelkästään omin asukasyhdistysvoimin.

Mielikuvitus on tietoa tärkeämpää

Näin sanoi Albert Einstein.

Osa Nokian menestystä on luovuus ja kaunis suomalainen muotoilu. Mistä Suomi tunnetaan maailmalla Nokian lisäksi? Musiikista, kapellimestareista ja laulajista, korkeatasoisesta teollisesta muotoilusta jne.

Kulttuuri luo yhteenkuuluvuutta, se on itsensä ja ympäristönsä arvostamista, itsensä toteuttamista. Se antaa virikkeitä nähdä asiat eri tavalla - uudella tavalla. Se on tutkimista, löytämistä ja oppimista, henkistä kehittymistä, kypsymistä - terapiaa. Se on tietoa ja taitoa. Se on ylpeyttä ja rakkautta suomalaisena olemiseen. Yhteenkuuluvuutta.

Kulttuuri on uskallusta mielikuvituksen käyttöön. Siksi naiset kansoittavat taidenäyttely. Modernin taiteen vastustuksessa on kyse turvallisuudesta - tuntemattoman pelosta.

Taide tuo esiin ilon ja surun tunteet, opettaa tuntemaan ja kokemaan. Taiteen tehtävä ei ole tuottaa voittoa vaan pääomaa - henkistä pääomaa. Ja hyvinvoiva ihminen tuottaa työelämässäkin enemmän.

SDP ja kulttuuri

Majakovskin mukaan taide ei ole peili, joka heijastaa maailmaa vaan vasara, jolla maailmaa muokataan. Ja niin tehtiin Suomen työväenkulttuurissa 1900-luvun alkupuolella. Mitä on nykypäivän työväenkulttuuria?

Minusta se on jokaisen ihmisen oikeus ja mahdollisuus kehittää itseään henkisesti. Jokainen  omilla kyvyillään ja taidoillaan. Taide avartaa näkökulmaa, opettaa ymmärtämään erilaisuutta - erilaista tapaa tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä.

Taiteilija on herkkä, hänellä on kyky nähdä yhteiskunnan ongelmat ja mahdollisuudet, jotka syntyessään vaikuttavat muista utopioilta. Suomen taiteen kukoistuskausi oli 100 vuotta sitten, jolloin taiteilijat kävivät taiteen keinoin Suomen itsenäisyyden puolesta. Tuolloin työväenkulttuuri oli protesti kapitalismin riistoa vastaan

Kunnissa demarit ovat usein leimautuneet liikuntapuolueeksi. Espoossa edellinen liikuntalautakunnan puheenjohtajademari oli useaan otteeseen ristiretkellä kulttuuria vastaan. Keskustelimme näistä hyökkäyksistä kulttuurilautakunnassa, mutta yksimielisesti olimme sitä mieltä, että molempia tarvitaan. Me emme halua aivottomia atleetteja ja nuorena nukkuneita neroja. Terve sielu terveessä ruumiissa.

Kukkia betonilähiöihin

Kulttuuri tuo kukkia betonilähiöihin. Esteettisyys ja  harmonia ovat sen tavoitteita. Mutta myös epäkohtien tunnistaminen - rikkirepiminen - kyseenalaistaminen - luovuus - kehitys. Entistä parempi elämä. Kaikki tämä nostaa verotuottoa, lisää työpaikkoja ja vähentää kalliiden hoitavien peruspalvelujen kysyntää.

Tätähän me puolueena haluamme. Arvostammeko näitä asioita niin paljon, että kulttuuri- ja liikuntaministerin salkku ei ole aivan arvoton meille?

Juhani Hakala
Espoon kulttuurilautakunnan
puheenjohtaja
SDP:n kulttuuripoliittisen
työryhmän jäsen