Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Onko miljoona passia taidetta?
27.3.18
Oheinen juttu on kirjoitettu Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen sivuille. Julkaisu on vielä avoin.
Tämä teksti on julkaistu Helsingin Sanomissa 2.6.1995. Liittyy Ateneumin Ars-näyttelyyn. Hyvä esimerkki siitä miten yksi etukäteen juotu olut vapauttaa mielikuvituksen lentoon. Eräs taideprofessori kertoo käyttäneensä artikkelia opetuksessaan.
Miksi minä kirjoitan kuvataiteesta teatterin kannatusyhdistyksen sivuille? Monestakin syystä. Näen paljon yhteistä teatteri- ja kuvataiteessa. Juttu kannattaa lukea siltä kantilta.
Espoossa on kolme kansallisesti korkealle arvostettua ja jatkuvasti kehuja saavia instituutioita: Emma, Sinfonietta ja Teatteri. Teatteritalon yhteydessä on puhuttu näiden eri taiteenalojen synergiaeduista. Olemme puhuneet myös kannatusyhdistysten yhteistyöstä.
Taiteesta kiinnostuminen usein laajenee oman intressipiirin ulkopuolelle. Myöskin sen vuoksi, että eri taidelajit lähestyvät toisiaan. Samalla ihmisen kulttuurinen yleissivistys laajenee. Joten hyvää kesää ja paljon taidenäyttelyitä, kun teatterimmekin lomailee.
 Onko miljoona passia taidetta?
Ateneumin Ars näyttely herätti paljon ajatuksia siitä, mikä on taidetta ja mikä ei ole. Tehdäänkö sitä yhä enemmän kriitikoille ja muille taiteilijoille?
Onko se taidetta, kun esine sinänsä ei ole taidetta, mutta tekotapa tekee sen taiteeksi? Tekeminen ja prosessit ovat nyt taidetta.
Taide on yhä enemmän aikaan ja paikkaan sidottua. Jos et ole kummassakaan, et ymmärrä taidetta. Eivät kaatuvat kuuset puhuttele puuttomalla alueella asuvaa samoin kuin meitä. Eivät kaatuvat kuuset puhuttele vuosisadan alussa elänyttä, joille luonto oli puhdas ja puita oli tarpeeksi.
Taidetta ei enää voi aina säilyttää museoissa kuten ennen niin että taide-esine puhuisi itse puolestaan. Teoksen ympäristö voi tukea taideteoksen viestiä.
Tulevaisuudessa taidetta pitää selittää entistä enemmän yhteiskunnallisesta tilanteesta lähtien. Niinhän se oli 1800 luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaisen taiteenkin osalta, tosin ne taideteokset elävät nykyäänkin vahvaa elämäänsä ilman selityksiä Suomen kansan koettelemuksista. Mistähän johtuu, ettei samanlaista paatosta ole enää suomalaisessa taiteessa?
Ei miljoona passia sinänsä ole taidetta. Teos on jo taidetta, jos lukee selityksen. Pitääkö taidetta yhä enemmän selittää, jotta sitä ymmärtää? Muuten ne olisivat vain miljoona passia. Taulutko eivät enää puhuttele, vaan tarvitsemmeko tulkkia?
Esine ja sen nimi eivät ole taidetta irrallaan toisistaan. Kun ne yhtyvät katsojan päässä, niistä tulee yhdessä taidetta katsojan sisällä.
Kauneus on yhä enemmän katsojan silmässä tai oikeammin päässä. Taide on sitä mitä näet tai ei ole sitä. Tärkeää ei ole mitä näet, vaan se mitä näkemäsi herättää mielessäsi. Moderni taide menee sisälle ihmiseen ja sisältä olemme hyvin erilaisia.
Taideteoksen muotoa ei maallikko useinkaan enää ymmärrä. Sen täytyy olla mielikuvituksessa tai täytyy olla spesialisti ymmärtääkseen. Symboli on viety niin kauas esikuvastaan, että symboliakin pitää selittää. Kaikki mitä on sanottu modernista taide-esineestä, on totta, koska se jättää niin suuren tulkinnanvaran.
Vanhasta taulusta voin kertoa sanoin mitä tunnen. Modernin taide-esineen herättämiä tuntoja en osaa aina sanoin kuvailla. On vain tunne, muisto, kokemus tai mielikuva. Tämä vaatii mielen kouliintumista ja harjaantumista. Onko moderni taide vain eliitin taidetta?
Kun taide-esine herättää yhdensuuntaisia tuntoja, niin se puhuttelee kansan kollektiivisia kokemuksia. Abstraktisuuden lisääntyessä esine voi herättää erilaisia tuntoja – osa katsojista pitää, osa ei pidä. Sekin on hyvää taidetta, koska se puhuttelee.
Mitä pidemmälle todellisuudesta vietyä taidetta, sen vähemmän ymmärtäjiä. Ääripäässä taiteilija on yksin. Mitä eriytyneemmästä kokemuksesta taideteos lähtee, sitä vähemmän on ihmisiä, joilla on samoja kokemuksia ja joita siten taide-esine puhuttelee.
Täytyy tietää, että sekoittimessa on verta, virtsaa ja spermaa. Muuten ei koe sekoitinta vastenmieliseksi, kuten taiteilija haluaa. Noo – todellinen taiteentuntija erottaa ne varmaan toisistaan. Ehkä vastenmielisyyden tunteen herättäminen on taidetta tunteettomassa maailmassa?
Luovatko kriitikot taiteen? Kertovatko he, mitä esine esittää, mitä pitää kokea ja mikä on huonoa ja mikä hyvää taidetta? Kun ei ole enää selkeitä osviittoja hyvästä tai huonosta, on maallikon uskottava arvostelijaa tai sitten itseään. Voiko kriitikko olla oikeassa, jos taideteos herättää eri ihmisissä erilaisia kokemuksia? Kriitikon ja tavallisen katsojan erotta kriitikon koulutukseen ja kokemukseen perustuva parempi tietomäärä, kuvailukyky ja suurempi itseluottamus. Mielikuvitusta on meillä kaikilla.
Modernia taidetta tarvitaan. Kehityksen edellytys on, että rajoja kokeillaan. Eihän muuten tiedä missä on raja, joka tulee ylittää. Tämä koskee kaikkea elämisen arvoista elämää, olipa se liike- tai rakkauselämää.
Juhani Hakala
| ||