web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Espoon kulttuurielämästä

Espoon kulttuurielämästä

Aluksi kerron millä lihaksella tämä juttu on kirjoitettu. Olen ollut Kulttuurilautakunnan varajäsen, jäsen, varapuheenjohtaja (4 v) ja puheenjohtaja (8 v).  Lopetin vuonna 2008, kun valtuutetut valittivat, että virkamiehillä on liikaa valtaa ja lisäsivät johtosääntöuudistuksella virkamiesten valtaa. Teatteritalon valmistelun historia osoittaa, että olin oikeassa. Teatteritilaa valmisteltiin salaa Kulttuurilautakunnalta maan alle. Vasta kun kerroin puheenjohtajalle, että heidät kävellään yli mennen tullen, he saivat ottaa kantaa teatteriasiaan viime vuonna.

Kulttuuri ja liikunta ovat yhtä tärkeitä

Teatteritaloa on valmisteltu moneen paikkaan. Kaupunginjohtaja Kokkonen puolsi teatteria WeeGeen viereen, johon silloin suunniteltiin kuva- ja teatteritaidekeskittymää. Teatterisäätiö ei sitä halunnut ja kaupunginjohtaja vaihtui. Kokkonen oli sydämeltään kulttuuri-ihminen. Lehtijutut pyöräretkistä kuitenkin osoittivat, että myös ruumiinkulttuuri oli hänelle arvossaan ja näinhän pitää ollakin. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Terveet aivot terveessä ruumiissa.

Tämä juttu ei ole suunnattu liikuntaa vastaan. Liikunnan merkityksen kulttuuri-ihmiset tajuavat, mutta epäilen, ettei suhtautuminen aina toimi päinvastoin. Valtuustossa kulttuuri-ihmiset eivät vastusta liikuntahankkeita, mutta liian monet liikuntaihmiset näkevät kulttuurin vain rahareikänä.

Pyysin kulttuurijohtaja Dolivoa selvittelemään tonttia Kulttuurikeskuksen vieressä, johon teatteri nyt on tulossa. Se oli ainoa kerta, kun näin Jorin vihaisena. Liikuntafanaatikkojen vastustus oli ollut niin ehdottoman jyrkkä. Toisaalta entinen Ruotsalaisen teatterin johtaja Dolivo kyllä vastusti Espoon omaa teatteria.

Weegeehän oli viimeinen kaupungin suurempi kulttuuri-investointi. Olin useampaan otteeseen liikuntatovereitteni puhuttelussa investoinnin tarpeettomuudesta. Viime vuonna en päässyt lähes 20 vuoden lautakuntakokemuksella edes Kulttuurilautakunnan varajäseneksi. Poliittinen muisti on pitkä, varsinkin omassa puolueessa!

Meidän kulttuurilautakunnassa ei juurikaan äänestelty. Olimme henkeen ja vereen kulttuurin puolesta puoluekannasta riippumatta - myös määrärahojen vaatimisessa. Olimme kulttuurin etujärjestö Espoossa. Nyt rahojen puutteessa tunnutaan keskittyvän vain visoihin ja strategioihin.

Liikunta ja kulttuuri – toisen luokan lautakuntia

Kaupunki on satsannut viime vuosina enemmän urheiluun - konkurssin tehneisiin miesten seuroihin. Naisten urheilua ei kaupungilla niin hirveästi arvosteta esim. määrärahoin ja he ovatkin Suomen ja maailman huippua.

Naisten lisäksi eniten Espoon imagoa valtakunnallisella tasolla ovat nostaneet Emma, Sinfonietta ja teatteri. Milloinkahan ne ovat saaneet viimeksi huonoja arvosteluja – ai niin viime syksynä. Yksi lehti piti 500 vuotta-näytelmää surkeana dekkarina. Kaikki muut ehkä noin 20 eri lehtien arvostelijaa ylistivät näytelmää ja sen monitasoisuutta. Tästä kirjoittaisin mielelläni, mutta se on Tabu. Arvostelijaa ei saa arvostella.

Miksi kaupungissa, jossa on maan koulutetuin väestö, ei arvosteta kulttuuria? Liikunta- ja kulttuurilautakunnat ovat toisen luokan lautakuntia. Ne ovat palkintoja niille, jotka olivat mukana vaaleissa, mutta eivät menestyneet. Kulttuuri ei kiinnosta valtuutettuja. Siksi valtuustossa ei ole juurikaan kulttuurin asiantuntijoita ja puolustajia.

Kaupungin johto on moneen otteeseen liputtanut vain urheilun puolesta. Urheilumiesten kaveriporukat johtavat kaupunkia. … Mitä, eikö ole näin? Mistähän kulttuurin määrärahojen leikkaukset ja oman teatteritalon vastustus ja salainen valmistelu tuli? Helmisen Jussi laski, että hänen aikanaan teatterin avustukset olivat reaalisesti alemmalla tasolla kuin 20 vuota aiemmin. Väkilukuun suhteutettuna luku on Suomen kaupunkien surkein, yleensä apurahat ovat väestöön suhteutettuna 3-4 kertaiset muissa kaupungeissa.

Aina kun valtuustossa joku urheilumies sanoi, että ”kyllä minä olen teatterissa käynyt” poistin pistoolista varmistimen, siis kuvannollisesti. Ei kulttuurin ystävän tarvitse perustella erikseen, että käy teatterissa. Yleensä näissä puheenvuorossa seuraa ”mutta” sana ja sitten kerrotaan esim. kulttuurirahat ovat pois koulujen korjauksista. Kyllä pitäisi miettiä sitäkin mitä hengenravintoa me lapsille tarjoamme näissä korjatuissa kouluissa. Kulttuuri kuitenkin tuottaa siihen satsatun euron kaksinkertaisena takaisin.

Tapiolan betonikolossi

Tuntuu, että Kuntalain edellyttämä asukas- ja osallistumisdemokratia on Tapiolassa tuntematon käsite. Teatterille valmisteltiin maanalaisia tiloja salaa teatterilta. Lausuntoja on monissa vaiheissa luvattu pyytää meiltä, vaan eipä juurikaan ole katsottu tarpeelliseksi. Edellinen teatterin johtaja Thibblin lähti virkamiesten kelkkaan ja toimi oman työnantajansa päätösten vastaisesti. Ainoa peruste oli, ettei hänen resurssinsa riitä omaan taloon. Osittain hänen anisoistaan menetimme oman talon Vesiputoustalon tontille, joka oli päätetty kaupunginhallituksessa (2005) ja kaupunginsuunnittelulautakunnassa (2014).

Näiden päätösten rikkominen Tapiolassa johtuu siitä, että Tapiola on oma tulosyksikkönsä. Historia osoittaa, ettei Tapiolassa eivät poliittisten elinten päätökset sido, ja asioita salataan päättäviltä elimiltä. Kaupungin johtohan hyväksyy tämän. Siksi Tapiolan keskusta on nykyään professoreiden arvostelema pahempi betonikolossi kuin Kouvolan keskusta.

Teatteritalon tontin arvo on noussut, kun Tapiolan perinteinen ilme on muuten tuhottu. Toivottavasti arkkitehtuurikilpailussa otetaan ennakkoluulottomasti huomioon Tapiolan arvokkain kulttuurimaisema.

Katse tulevaisuuteen

Uuden teatteri johtajan ansiosta paljon uutta ja hyvää on tulossa kaupunginteatterissa. Teatteri luo vihdoin linjaansa. Pidän kovasti teatterin syksyn ohjelmalehtisen ulkomuodosta. Uusi johtajamme on avannut aivan uusia aluevaltauksia ja yhteistyömuotoja. Kukahan teistä tulee kanssani kertomaan seksikokemuksiaan lavalle? Teatteritila-asia etenee, kunhan teatterin toiveet huomioidaan arkkitehtuurikilpailussa, jonka Kulttuurilautakunta päätti jo vuonna 2006.

Olen saanut kovaa kritiikkiä siitä, että olen laatinut Kulttuurikeskuksen suojeluhakemuksen. Vastustan kuulemma kehitystä. Kulttuurikeskus on taideteos, joka nyt aiotaan osittain purkaa arkkitehdin vastustuksesta huolimatta. Ei taulua, patsasta tai sävellystäkään saa muuttaa vastoin taitelijan tahtoa.

Kaupunki puhuu kestävästä kehityksestä. Onko se kestävää kehitystä, jos lisää toimintoja tungetaan jo valmiiksi ahtaaseen Kulttuurikeskukseen. Naisten vessojen jonot monikertaistuvat. Teatterimme johtaja on puhunut tapahtuma- ja festivaalikeskuksesta. Miten niitä palvelee iltaisin kiinni oleva pieni kahvila? Kirjastoa tungetaan maan alle, kun vieressä olisi teatterin tontti, jossa ravintola ja kirjasto saisivat isot ja valoisat tilat. Tietysti teatterilla olisi varmaan toiveena, että heidänkin työtilansa olisivat teatterin yhteydessä ja lavasteet.

Lopuksi kulttuurivitsi. Tapiola Sinfonietta soitti peräkkäin Sibelius- ja Finlandiataloissa. Kysyin konserttimestari Tero Latvalalta missä oli mukavin soittaa. ”Finlandiatalossa” hän vastasi. Vähän hämmästyin, kun Lahdessa on huippuakustiikka. ”Siksi juuri, virheet kuuluu”, vastasi Tero. Finlandiatalon akustiikka ei ole niin tarkka. Kun orkesteri palasi Tapiolasaliin meinasi tulla lakko. Salin akustiikka on niin huono, etteivät soittaja kuule toisiaan.
Jo 15 vuotta sitten sanottiin, että akustiikka on sähköisesti korjattavissa halvalla, kuten Finladiatalossa. Vaikka orkesteri ei saa muuta kuin huippuarvosteluja, he eivät olleet muutaman tuhannen euron investoinnin arvoisia. Kulttuurijohtaja Tommila sanoikin asukastilaisuudessa, että jos teatteri ei tule Kulttuurikeskuksen viereen, he eivät saa koskaan remonttirahoja.