Ajankohtaista
Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Juhani Hakala
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Ei neljä vuodenaikaa vaan kaksi
Ei neljä vuodenaikaa vaan kaksi
Käsittelyssä on puolueen ympäristöpoliittinen ohjelma Neljä Vuodenaikaa. Kun ohjelmaa toteutetaan, on kohta enää kaksi vuodenaikaa: alku- ja loppusyksy ja liian pian - ei yhtään vuodenaikaa.
Ohjelma on aivan hyvä luettelo miten sairauden oireisiin voidaan vaikuttaa. Ohjelman mukaan sairauden syitä ei edes yritetä poistaa. Vain hidastaa kuolemaan johtavan sairauden etenemistä. Ohjelma on hyvä esimerkki siitä näköalattomuudesta, josta puoluetta on syytetty.
Ohjelman mukaan ilmaston muutoksen pysäyttäminen on mahdotonta. Ohjelma tarkoitus on sopeutua haittoihin ja yrittää hidastaa muutosta edes sen verran, että vahingot eivät muutu ylipääsemättömiksi. Ja kuinkas ollakaan, perusteena toimimiselle kansainvälisellä tasolla sanotaan, että muuten tulee maailmalaajuinen lama. Peruste ei siis ole elämän säilyttäminen.
Ohjelman mukaan meillä on oikeus edelleen nostaa elintasoamme, vaikka se tuhoaa luonnon ja lapsenlapsemme. Tämä on valitettavan yleinen käsitys puolueessa. On turha väittää, että ohjelmamme on vihreiden ohjelmaa parempi. Heillä on kuitenkin visioita, joilla on mahdollisuus säilyttää elämä.
Demarin pääkirjoitus (26.2) moittii vihreitä, että haluavat omia itselleen ympäristönsuojelua koskevat ideat. Talousjärjestelmästä ympäristöohjelmassamme sanotaan, että ”asetumme vaihtoehdoksi vihreiden kasvukielteisyydelle, sekä ohjaamattomaan markkinatalouteen perustuvalle holtittomalle talousliberalismille”. Vaihtoehdoksemme esitetään nykyistä luonnon tuhonnutta järjestelmää.
Tapammeko tulevat sukupolvet?
Onko todella niin, että Suomen Sos. Dem. puolue päättää lastemme puolesta, että joku meidän jälkeinen lähisukupolvi tulee kuolemaan luonnon katastrofiin, kun elämä loppuu maapallolla. Onko se todella tavoitteemme? Vai luonnon parantaminen hitaasti mutta varmasti? Onko elintaso Jumalamme vai elämä?
Ohjelma pyrkii ratkaisemaan saastumisongelman ”syvällisen aatteellisen perintönsä, työväenliikkeen arvonäkökohtien, vapauden, ihmisten välisen tasa-arvon ja yhteisvastuun pohjalta”. Näillähän ne luonnon ongelmat ratkeaa! Näinhän meillä ohjelmat on aina kirjoitettu.
Talousjärjestelmän vapaus on tuhonnut luontoamme. Ja ohjelmassa luetellaan paljon erilaisia rajoituksia. Siis miten se vapaus toteutuu?
Tasa-arvo ja yhteisvastuu ovat tärkeimpiä arvoja, ei kansallisella vaan kansainvälisellä tasolla. Näitä arvoja ei käsitellä ohjelmassa kunnolla. Kehitysmaiden ongelmat nähdään lähinnä sotilaspoliittisina, kun pitäisi kysyä miten taata kestävä kehitys maissa, joissa elintasoa on matala ja sen nousu nopea (Kiina, Intia). Yhteisvastuu ja tasa-arvo merkitsevät sitä, että meidän tulee laskea elintasoamme, jotta se jakaantuisi maapallolla periaatteidemme mukaan. Kehitysmaiden kehitys vaikuttaa siihen miten meidän ilmasto kehittyy. Minusta näillä kysymyksenasetteluilla voisimme löytää ratkaisun, joka säilyttää elämän maapallolla.
Meidän tavoittelemassa markkinatalousmallissa taloudellinen järjestelmä ”ohjaa aktiiviseen vastuulliseen ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen”. Vapaa järjestelmä ei koskaan toimi näin. Siksi edellytetään yhteiskunnalta ohjausta ja väliintuloa hintojen muodostuksessa ja elämäntapojen valinnassa. Markkinatalous on kuitenkin tavoitemallimme. En kyllä ymmärrä miten se nykyisellään johtaa ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen. Järjestelmä on niin huono, että sitä pitää ohjelmankin mukaan yhteiskunnan parsia.
Markkinatalous – maailman pelastaja?
Ohjelma perustuu kapitalismille. Sen perusajatus on rajaton kasvu ja tarpeettomien tarpeiden luonti – ahneus ja oman edun tavoittelu. Markkinoilla ei ole vastuuta. Tuotantoa pitää lisätä kun palkat nousee, ja palkat nousevat kun tuotantoa ja tuottavuutta on lisätty. Tämä on loputon oravanpyörä, joka tappaa luonnon. Ohjelmassa asetetaan paljon rajoituksia talousjärjestelmän toimivuudelle, mutta vannotaan jatkuvan kasvun nimiin. Joku ei oikein täsmää.
Jos haluamme säilyttää elämän maapallolla lapsillemme, on ainoa talousjärjestelmän perusta se, että kaikkiin valintoihin, kustannuksiin, hintoihin jne vaikuttaa luonto. Meillä ei olisi enää samanlaista pesuainetta erinimisinä, erilaisissa laatikoissa ja erivärisinä. Tämä luonnollisesti tappaa yrityksiä ja vähentää työpaikkoja, kun elämää tuhoavaa ja sen säilymiselle tarpeetonta tuotantoa leikataan. Silloin olemme todella perusasioiden äärellä, joita olisi pitänyt miettiä jo kauan sitten.
Mikä todella on tärkeintä elämässä? Onko se elintason laskeminen elämisen tason hyväksi. Vai elintason jatkuva nosto ja luonnon tappaminen? Jos ohjelmassa olisi selvitetty mitä luonnon pelastaminen oikeasti merkitsee, olisimme aitojen valintojen edessä. Miten talousjärjestelmä toimii - ei omanvoitonpyynnin ja kasvun - vaan luonnon ehdoin. Tällöin olisimme joutuneet oikeasti miettimään mihin olemme valmiita.
Demareitten ympäristöpoliittisen ohjelman tavoite ei voi olla elämän vähittäinen tappaminen maapallolla. Tavoite pitää olla elämän säilyttäminen. Sen jälkeen olisi pitänyt miettiä mitä se merkitsee ihmisten arvoissa ja pyrkiä niihin arvoihin kuten tasa-arvo ja yhteisvastuu maapallon laajuisena. Yhteisvastuuta ei ole se, että katsomme oikeudeksemme jatkaa luontoa tuhoavaa elintason nostoa.
Luuleeko ohjelmatyöryhmä todella, että ohjelma vetoaa nuoriin? Me kerromme heille, että emme pelasta maailmaa heille vaan hidastamme sen kuolemaa. He ehkä eivät tule kokemaan luonnollista kuolemaa.
Juhani Hakala
Espoo
| ||