web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Natoihmettelyjä

Ihmettelyjä Natosta


Neuvostoliitto ei halunnut, että Suomi liittyy Natoon. En minäkään ja aivan samasta syystä.

Kun Venäjä syntyi, olivat olot zirinovskimaiset ja epävakaat Suomen valloitusuhkailuineen. Tuolloin ajattelin, että  tulisiko Suomen liittyä Natoon, sillä kuka meitä auttaa, jos joku hakee Venäjällä valtaa sotimalla?

Venäjä taas ajattelee nyt samalla tavalla ja hakee yhteistyötä Naton kanssa Kiinan uhan vuoksi. Sitä ei liikuta liitymmekö Natoon vai ei. Ehkä olisi hyvä kuulua samaan järjestöön?

Miksi siis vastustamme Natoon liittymistä? Aivan. Nato on Yhdysvaltain taloudelliselle ja aseteollisuuden kehitykselle hyvin tärkeä. USA leikkii Naton varjolla maailman poliisia ja näkee etunsa uhattuna milloin missäkin. Nykyinen presidentti on haka tässä. Näin on.

Mutta miksi haluamme kehityksen kehittyä vielä pahempaan suuntaan maailman rauhan kannalta? Niin että yksi valtio kilpavarustelee kilpaillen itsensä kanssa.  Miksi emme menisi Natoon Venäjän ja Viron kanssa, tai ehkä pikemminkin EU:n kautta? Pyritään siirtämään Naton päätöksenteon painopiste Eurooppaan.  Vain yhtenäinen Eurooppa on riittävä vastavoima USA:n sotateollisuudelle ja Sotahaukoille.

Suomi voitti itsenäisyyden vain aidolla puolustustahdolla, kun puolustimme omaamme. Uskon edelleen, että ainoa maanpuolustustahdon tae on oma asevelvollisuusarmeija. Meidän on uskottava henkiseen kykyymme puolustaa maatamme. Myös muiden on siihen uskottava ja näyttöähän on.  

Venäjän olot ovat vasta vakiintumassa. Pinnan alla vielä kuohuu, erityisesti armeijan suunnalla. Joskus voi olla tilanne, että joku populisti lupaa palauttaa armeijan kunnian voitokkaalla sodalla. Eiköhän sitä vähän yritettykin surkealla lopputuloksella. Sotilasmassaa on hirveästi ja upseeristolla tahtoa. Tällöin me tarvitsemme sellaisen taustatuen, että retkille ei lähdetä tähän suuntaan.

Venäjän nykyisiäkin oloja kuvaa kokemukseni 10 vuoden takaa, Venäjän mellakoiden aikaan. Istuimme armeijan vaatteissa huoltoaseman baarissa. Viereisessä pöydässä vierasmaalaisen näköinen pariskunta kuunteli tarkasti juttujamme. Vähän ajan päästä mies nousi ja tuli pöytämme luo. Kertoi hieman murtaen olevansa suomalainen siviilipalvelusmies terveydellisistä syistä, mutta seuraa tarkkaan armeijan tapahtumia. Häntä on vaivannut sellainen asia, että kun Suomen kansa jakautuu kahtia (laman vuoksi), kummalle puolen armeija asettuu?

Minä vastustan ihmisten tappamista ja kuitenkin puhun armeijan puolesta ja käyn vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa?  Etelä-Pohjalaisuuteni herää kun marssimusiikki soi.  Tämä on mun maa, eikä muiren. P:kele. Meitä on niin pitkään ylitallattu milloin mistäkin suunnasta, että tämä tahto on meissä syvässä. Meitä ei enää tallata. Mutta Suur-Suomeakaan ei tehdä mihinkään suuntaan.

 Juhani Hakala
Espoo