web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
    1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31    
Tietotori

Intiaanipiiri

                                                  4.5.14

Yksivuotias lapsenlapsemme Vilko näki minut pitkästä aikaa Vappuna. Hän levitti kätensä, katsoi yläpuolelleni kattoon – ja kaatui selälleen. Hän levitti kätensä useamman kerran katsoen yläpuolelleni. Ehkä hän näki opettajani tai energiani. Pikkulapsethan saattavat nähdä toisiin todellisuuksiin. Myös hänen kolmivuotias siskonsa tuijottelee välillä yläpuolelleni. Mutta he eivät puhu tai kysy. Ehkä se on heille niin luonnollista.

Charles Lawrence on kertonut yläpuolellani näkevänsä opettajani, jotkut näkevät energiaa/auran.  

Kreikkalaissyntyinen intiaanishamaani Chrales on taas täällä. Hän piti Uuden Kuun seremonian Lohjalla. Siihen kuului myös piippuseremonia, jonka hän on tehnyt minun aikanani vain kerran aiemmin ryhmälle, joka oli kokoontunut jo monta kertaa – ”vanhoille”. Nyt vanhoista taisin olla minä ainoana paikalla. Tuli sammui piipusta juuri ennen minua. Savua tuli melkoisesti kun imin piippua palamaan. Tuli hyvin tuttu tunne. Pidän piipun poltosta, mutta astma lopetti piiputtelut. Toisaalta tuliko tuttuus aiemmasta elämästäni intiaanina ja liittyi seuraaviin kokemuksiin.

Kun Charles valmisteli seremoniaa, hän kutsui isoisäänsä. Ajattelin Tai Situ Rinpochen määritelmää energiasta: se on mielen voima. Siksi päätin kokeilla mielen voimaa ja yrittää kontaktia isoisään. Minut valtasi kaiken kattava lempeyden tunne. Se oli enemmän kuin rakkautta. Aistin isoisän.

Seremonian kuluessa aistin monet intiaanisukupolvet, jotka olivat läsnä seuraamassa seremoniaa. He innostuivat tanssiin, joka meni energialtaan niin vahvaksi, että aloin sätkyä energiaa ja oli pakko lopettaa.

Mutta viimeinen kokemus oli vahvin ja merkityksellisin. Koin intiaanipiirin. Sanoja ei tarvittu eikä käytetty. He olivat samalla tietoisuuden tasolla, toistensa ja luonnon kanssa. He olivat tilassa, jossa ei käsitteitä tarvita, se on suoraa kokemista. Tunsin hyvin ja syvästi heidän energia/tietoisuustasonsa. Tunsin edenneeni suuren harppauksen. Henkien kokeminen voisi onnistua mielen voimalla. Kunhan chakrat ja energiakanavat ovat puhtaat.

Kokemukseni merkitsi myös Charlesille, kun hänet tapasin. Ehkä se oli myös merkki hänelle, ettei ole tehnyt turhaan työtä.

Meillä piti olla ”vanhojen” kurssi, mutta edellisenä iltana Charles sairastui vakavasti. Mikään ei ole sattumaa. Päätimme kuitenkin kokoontua ilman Charlesia Vappupäivänä. Illalla tapahtui melkoisen raju tapahtuma, jota puimme illalla ja mietimme miten Charles olisi toiminut, koska syyt pitää aina löytää ja kohdata, ennen tai myöhemmin.

Aamurummutuksessa Aurinkoenkeli, josta olen aiemmin kirjoittanut, oli läsnä rummutuksessani. Se on hyvin iloinen ja vilkasliikkeinen tanssija, auringon kieleke. Iltapäivällä ennen rummutusta päätimme, että jos joku henki tuo itsensä ilmi, hänestä tulee ryhmämme suojelija. Ja kuinkas ollakaan rummuttajat kokivat auringon, valoa, lämpöä, liikettä – Aurinkoenkelin. Ehkä aurinkovihkimykseni toimi?

Charles kävi lounastamassa kanssamme, vaikka oli vielä heikossa kunnossa. Hän ehdotti ryhmälle rakkausteemaa, jota kovasti kannatin. Se ei kuitenkaan saavuttanut riittävää vastakaikua tällä kertaa. Meillä jokaisella on oma kokemustemme ja henkisen tason määrittämä käsitys rakkaudesta. Olisi todella hedelmällistä vertailla näitä käsityksiä ja oppia paljon rakkaudesta. Keskusteluaihe on aiemminkin pyörinyt mielessäni. Ehkä seuraavalla kerralla?

Meillä oli harjoitus, jossa piti 10 minuuttia ensin itkeä, sitten nauraa ja lopuksi olla hiljaa. Itku ei oikein meinannut tulla, Ajattelin äitiäni, suhdettamme ja hänen kohtaloaan. Ei tullut itku, asia lienee käsitelty. Mutta kun aloin ajatella veden ja maan pahoinvointia, tuli syvä ja lohduton itku.

Minulla on kyky nauraa aivan hervottomasti ilman syytä ja saada muut mukaan. Ainakin kerran huudettiin, että kerran vielä.

Karhu oli mukana näissäkin geimeissä. Metsässä oli koivussa iso kiipeävää karhua muistuttava epämuodostuma. Uhrasimme sille ruokaa. Kävin pyytämässä suojelueläimeltäni apua. Kuten olen kertonut, minulle on ennustettu, että nauti elämästä ja omasta ajasta vielä kun voit. Pian se ei ole mahdollista kiireen vuoksi. Tämä saattaa liittyä erääseen buddhalaiseen ennustukseen. Pyysin enemmän tietoa tulevasta tehtävästäni. Karhu sanoi vain, että ”odota”. Ymmärsin, ettei minun ole hyvä tietää asiaa vielä, koska se voisi vaikuttaa kehitykseeni ja asioiden kulkuun.

Lauantaina siivouksen jälkeen paikalle jäänyt porukka tanssi, soitti, lauloi, jutteli, nautti täysin siemauksin. Sanoin vähän tuhmasti, että hyvä kun kurssi loppui, että meillä on näin hauskaa. Siinä on totuuden siemen. Ei aina tarvitse olla tiukkaa aikataulua ja harjoituspatteria. Voi vain olla ja nauttia. Näin saimme aikaan voimakkaan seremonian ja energian. Jo edesmennyt mutta paikalle tullut Eeli lisäsi soittoomme syvyyttä ja rytmiä. Paljon parempi harjoitus, kuin moni muu huonompi.

Charles täyttää 80 v, eikä aina voi olla kanssamme. Mietimme pienemmässä ryhmässä hyvän vetäjän ominaisuuksia, kun ryhmän pitää voida jatkaa. Vetäjällä pitää olla todistettua henkistä kapasiteettia ja arvovaltaa. Olisi hyvä olla myös shamanistinen tai vastaava tausta, yhteys ylös – enemmän tai vähemmän. Hänen täytyy olla tasapainossa itsensä kanssa, selvittämättömiä ongelmia ei saa olla. Voi tapahtua rankkoja ylilyöntejä, jos vetäjä ei ole sinut itsensä kanssa ja suhtautuu tunteella osallistujiin. Tarvitaan myös jämäkkyyttä ja taitoa.

Kun on kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia, on myös iloinen, hauska, lempeä, myötäelävä, elämänmyönteinen – kuten Charles.

Kun jollain ihmisellä oli ongelma, mutta ei tahtonut kohdata ongelman syitä, Charles istui hänen eteensä ja kyselemällä yritti saada ihmisen itse tajuamaan ongelman syyn. Aina se ei onnistu eka kerralla, mutta aikaa myöden kyllä.

Toinen tärkeä oppi on, että ihmisen on itse kohdattava ongelmansa, itkettävä itse itkunsa. Vasta kun apua pyydetään, sitä annetaan.

On hyvä myös hallita patteri erilaisia harjoituksia, mutta sen voi jakaa toiselle vetäjällekin. Kun aletaan hakkua harjoitusta, on se merkki haluttomuudesta kohdata omat ongelmat, jotka harjoitus on nostanut esiin. Harjoitusten muoto on joko tieteellisesti tutkittu tai muotoutuneet pitkän ajan kuluessa, siksi niillä on tiukat säännöt, joita pitää noudattaa, muuten tulee ylilyöntejä.

Hugh, olen puhunut