web stats
diashow
Juhani Hakala

Ajankohtaista

Viha ja käärme

Lue lisää »

Kirkko ja meditointi

Lue lisää »

Yksi vai monta Jumalaa?

Lue lisää »

Muualla verkossa

Jaa eteenpäin

Juhani Hakala

Juhani Hakala potrettikuva

Tapahtumakalenteri

Ma Ti Ke To Pe La Su
      1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30    
Tietotori

Elämän tarkoitus: onnellisuus

Elämän tarkoitus: onnellisuus                                     9.7.19

Ensiksi on pakko todeta, että onnellisuutta on monta lajia, eikä kaikki aivan hyviä – muiden ihmisten kannalta.

Puhutaan ensin onnellisuuden tunteesta. Suomalaiset ovat maailman onnellisin kanssa, mutta he ovat onnellisia eri asioista. Onnellisuus on maallisessa mielessä yksilöllistä.

Olen väittänyt, että henkinen tie tuo onnellisuuden, joka on yhteisen energiamme, tietoisuuden ominaisuus, henkisen tien tulos. Tällöin onnellisuus on tietysti yksilön kokema, mutta hän kokee meidän yhteistä onnellisuuden tunnetta. Tie tähän onnellisuuteen on hyvin yksilöllinen – kuitenkin yksilöstä – egosta - eroon pääsemistä.  Onnellisuus on osa valaistumista, yhteisyyden löytymistä – yhteisen tunteen löytymistä.
Luettelen alla kolme onnellisuuden on päälajia, voi niitä olla enemmänkin.

Diktaattori on onnellinen, kun saa sortaa ja tappaa kansalaisiaan. Valta tuo hänelle onnen. Paha ihminen on onnellinen, kun saa tehdä pahaa. Mutta onko hän paha? Ei, hän ei ehkä ole oppinut lapsuudessaan muuta käyttäytymismallia. Tai hänelle on tehty paljon pahaa. Hän toistaa oppimaansa käytöstä. Aggressio on ollut ihmisen puolustusmekanismi, mutta sitä ei tarvita enää. Kaltoin kohtelu herättää kostonhalua.

Diktaattorit ovat itsensä Stalineita, jotka kokevat kaikki muut ihmiset uhaksi itselleen. Usein tämä lähtee heikosta itsetunnosta. Näitä diktaattoreita on paljon perheissä.

Tämä onnellisuuden laji on vain yhden ihmisen subjektiivista onnellisuutta, eikä hänen toimintansa aiheuta onnellisuutta muille. Paisti hänen nuolijoilleen.

Maailmassa on paljon onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä, jotka tekevät muille hyvää ja ovat senkin vuoksi onnellisia. He ovat saaneet kasvaa ihanteellisissa olosuhteissa ilman lapsuuden katkeria kokemuksia ja traumoja. He ovat aina eläneet rakastavassa ilmapiirissä. He ovat tyytyväisiä, mitä heillä on.  He varmasti tekevät tekoja, jotka tuottavat heille ja läheisilleen onnellisuutta. He säteilevät ja jakavat hyvää onnellisuuden energiaa ympärilleen.

He eivät tavoittele onnellisuutta, vaan ovat sitä.

Näissä onnellisissa on kaksi ääripäätä. He voivat olla uudistajia ja kehittäjiä, tai passiivisen onnellisia – tyytyväisiä olevaan. Ehkä tiedostavimmat onnelliset pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan myös muille. Tai jos he ovat tyytyväisiä olevaan, he eivät ehkä etsi tai pyri muuhun. Eivät näe epäkohtia. Eivät pyri tekemään parempaa maailmaa.

Harvinaisin onnellisuuden laji on henkisen tien kautta saavutettu onnellisuus. Se on paljon syvempää ja voimakkaampaa kuin edellisen ryhmän onnellisuus. Minulla siihen liittyy syvä kiitollisuus. Kiitollisuus opettajille ja henkioppaille, että on saanut olla tällä tiellä, joka tosin on ollut henkisesti ja fyysisesti hyvin raskas, elikkä hyvä harjoitus. Kun menee itseen, täytyy olla hyvin varustautunut.

Onnellisuus liittyy egon vaatimusten vähenemiseen. Valaistunut ei etsi mielihyvää, hän ei ajattele omaa mielihyvää. Hän ei etsi nautintoja, koska ego ei enää niitä vaadi. Hän ei vihaa ihmisiä, koska näkee pahan syyn. Hän ei vihaa ihmisiä, koska he eivät herätä hänessä enää negatiivisia tunteita samanlaisten aiempien kokemusten tai tapahtumien vuoksi. Kun hän ei murehdi tulevaa tai mennyttä, hänen ai tarvitse ajatella tai puhua turhia. Kun hän ei murehdi mennyttä, hän vapauttaa omaa energiaansa viisauteen ja luovuuteen – avoimuuteen kaikkea ympärillä olevaa kohtaan.

Ja mikä tärkeintä, kaikki tämä on jo meissä. Kuten toverini Valkoisessa Veljeskunnassa viestissään minulle sanoivat: Kyse ei ole etsimisestä, vaan löytämisestä.

Minusta

Minä en kuulu kahteen ekaan ryhmään. Ammattini hallinnon kehittäjänä ehkäisee onnellisuutta (epäkohtien tunnistaminen ja tunnustaminen), mutta toisaalta en olisi tällä tiellä ellen olisi innostunut kehittämisestä – myös itseni.

Huomaan ja reagoin epäkohtiin herkästi työssä, yhteiskunnassa (poliittinen toimintani), itsessäni. Se on välillä raskasta, kun epäkohdille ei aina itse voi tehdä mitään. Itsessäni on myös niin paljon epäkohtia, että en voi olla tyytyväinen. Juuri tätä taistelua nyt käyn. Minä tiedän onnellisuuden tunteen, olen kokenut sen. Siihen liittyy valtava kiitollisuus. Tiedän mihin pyrin. Yritän olla onnellinen syövistäni huolimatta.

Hyväksyä, että tässä iässä keho rapistuu. En koko ajan tarkkaile mitä minussa tapahtuu.
Yritän olla onnellinen minussa olevasta vihasta huolimatta. Kun analysoin ajatuksiani, on taustalla usein viha. Onneksi analysointi jo keskeyttää ajatukset. Päiväunelmointi tuottaa mielihyvää. Mutta onko se tarpeellista energian käyttöä? Se ei vie mihinkään, korkeintaan uneen. Eikö saman uneen tuudittavan mielihyvä tunteen voi saavuttaa vaipumalla meditaatiotilaan? Voi hyvinkin, mutta kun ego tykkää päiväunelmoinnista. Se on egon onnellisuutta, kun se unelmoi olevansa parempi kuin muut.

Yritän olla positiivisessa myötätunnon energiatilassa koko ajan. Tunnistan energiatilan ja yritän pysyä siinä. Ei vaan onnistu helpolla. Maallinen ympärillä vie edelleen huomiota. Kuitenkin nyt tiedän, minkälainen on onnellisuuden tunne, joka odottaa tien päässä. Tai pikemminkin odottaa ulospääsyä meistä.

Ymmärrän hyvin, että monet henkisellä tiellä olevat ovat luostarissa. Seksuaalisuuteen liittyy siellä paljon rajoituksia, kun seksuaalisuus on elämän voima, joka vapautuu, kun energian kulun esteet poistuvat.  Toisaalta luostarin ulkopuolella pääsee ehkä syvemmälle itseen, kun jokapäiväisiä haasteita on paljon enemmän.

Elämä luostarissa olisi paljon helpompaa myös yhdestä muusta syystä. Tämän asian kanssa olen tapellut jo 20 vuotta, enkä oikein kai vieläkään tajua mistä on kysymys. Tämä saattaa liittyä vain Tantraprosessiin, eikä sitä voi yleistää. Se on jatkuva väsymys ja siksi asioihin on vaikea tarttua.

Haluaa vaan olla rauhassa, eikä tehdä mitään edes jokapäiväistä askaretta. Nyt tiedän, että se liittyy energiaan. Aiemmin minulle sanottiin, että väsymys johtuu siitä, että kehoni sopeutuu yhä hienompiin ja korkeisiin energioihin. Tämä näkyy siinä, että pystyn vastaanottamaan yhä vahvempaa energiaa, eikä energiavyöryä ole enää pakko katkaista kesken. Nyt varsinkin nukkumaan mennessä energiavyöry on valtaisa, mutta muutenkin koen energian herkemmin.

Mutta onko niin, että passiivinen olotila on myös henkisen tien seuraus? Ja siksikin ihmiset ovat luostarissa?  En ole vielä valaistunut, mutta sanotaan, että valaistunut hakkaa puita ennen valaistumista ja sen jälkeen. Elikkä vaikka valaistuneella olisi kaikki mahdollisuudet auttaa muita ihmisiä, hän on ihan tyytyväinen olevaan.

Olen tekemässä viimeistä loikkaa siirtymisestä egon ajattelusta osaksi kaiken kattavaa energiaa, jota voi kutsua vaikka intuitioksi. On vain tosi vaikea päästä eroon turhasta ajattelusta. Aivomme ovat pyörineet kymmeniä tuhansia vuosia oman navan ympärillä.

Minulla henkiset loikat ovat tapahtuneet sairausien kautta. Syöpiä on ollut ja juuri leikattiin taas yksi, toinen syksyllä. Mutta mikään niistä ei ole levinnyt. Minua viedään eteenpäin kovalla kädellä, mutta katsotaan ettei potilas kuole kesken koulutuksen. Ilman sairauksia en olisi tässä, kiitos Tai Situ Rinpochen. Raskaita vuosia, mutta paras harjoitus.

Minun on läpikäytävä kaikki Tantrassa yhdessä ihmiselämässä.  Sama kestää muilla kymmeniä, ellei satoja elämiä. Siksi nyt ymmärrän, että kyse on salaisesta prosessista, johon valitulla täytyy olla vankka motivaatio ja luottamus päämäärän saavuttamiseen. Mielisairaala on ollut lähellä, kun ei ole omaa fyysistä opettajaa. Varmaan siksi minulle määrättiin vuoden psyyken lääkitys, kun kerroin olevani Buddhalaisella tiellä.

Minä tiedän onnellisuuden tunteen ja saan sen jo päälle. Se vain ei pysy päällä. Tiedän miten ja minne olen menossa. Vaikka mitään muuta ei minussa tapahtuisi, jo tämän vuoksi on kannattanut kärsiä viimeiset 20 vuotta, kun jäin osa-aika-eläkkeelle.

Onnellisuuden tunne on ainoa keino päästä eroon sairauksistani – ja isosta vatsasta. Minä en tiedä mitä onnellisuuden tunteen takana on, mitä sen jälkeen pitää oppia. Enkä välitä. Se tulee mikä on tullakseen. Tiedän välittäväni pyhää energiaa, jos niin halutaan sanoa: Pyhää Henkeä.

”Mikä se oikein luulee olevansa, Jumalako. Ontainnut homma nousta päähän.” ajattelee varmaan moni. Mietin kyllä pitkään, kirjoitanko ”Pyhä Henki”. Jeesus (Tuomaan evankeliumi) ja Buddha halusivat omalla elämällä osoittaa, että aivan tavallinen ihminen voi päästä samaan kuin hekin. Ei ehkä aivan yhtä pitkälle. Pyhä henki on sama kuin buddhalaisuudessa kaiken kattava energia tai tietoisuus.